Keskushermosto
Käsittää aivot ja selkäytimen. Keskushermosto muodostuu kahdesta eri osasta, jotka ovat harmaa- ja valkea-aines. Harmaa-aine koostuu neuronien soomaosista ja vissiin jonkin verran aksoneita (sekä myel. että ei myel.). Valkea aines koostuu aksoneista. Molemmilla aineksilla on hermotukisoluina mm. oligodendrosyyttejä ja mikrogliasoluja, sekä myös astrosyyttejä. Keskushermosto kerää ja käsittelee sensorista informaatiota ja käskyttää koko elimistöä. Lisäksi mahdollistaa funtsimisen. Ydinjatke kuuluu keskushermostoon. Harmaa aine muodostaa perhoskuvion ja se koostuu neuronien soomaosista, joissa ei myeliinituppea. Valkea aine ympäröi tätä ja se koostuu myelinisoituneista hermoradoista. Harmaan aineen perhonen jaetaan viellä osiin ja se muodostuu etu-, taka-, ja sivupylväästä.
Takapylväs koostuu sensoristen neuronien aksoneista, jota kautta tulee sensorinen viesti esim lihaskäämistä ja se välittyy synapsin avulla välineuronien kautta etusarveen motoristen neuronien (liikehermojen) vietäväksi käskyksi lihakselle. Lihaksella on esimerkiksi ideaalinen pituus, jolla se ei lähetä viestiä takajuuren kautta etujuuren neuronille. Itse sivupylväs sijaitsee kaula ja rintarangan alueella ja siellä kulkee sympaattisia viestejä.
Kuva. venytysrefleksistä:
Takapylväs koostuu sensoristen neuronien aksoneista, jota kautta tulee sensorinen viesti esim lihaskäämistä ja se välittyy synapsin avulla välineuronien kautta etusarveen motoristen neuronien (liikehermojen) vietäväksi käskyksi lihakselle. Lihaksella on esimerkiksi ideaalinen pituus, jolla se ei lähetä viestiä takajuuren kautta etujuuren neuronille. Itse sivupylväs sijaitsee kaula ja rintarangan alueella ja siellä kulkee sympaattisia viestejä.
Kuva. venytysrefleksistä:
Ääreishermosto
Sisältää aivohermot, selkäydinhermot ja autonomiset hermot. MUISTI: Sensori havaitsee kopautuksen polvessa ja aktivoi motoneuraalisen heijasteen.
Sensorinen hermosto Sensoriset hermot mm. tuo viestejä keskushermostoon (afferentit hermot).
Somaattinen hermosto On tahdonalainen hermosto. Vievät viestejä keskushermostosta esim poikkijuovaisille lihaksille (efferentit hermot).
Autonominen hermosto On tahdosta riippumaton hermosto. Vie viestejä rauhasiin ja eri elimiin mm. sileisiin lihaksiin. Jaetaan vielä sympaattiseen ja parasymptaattiseen hermostoon. Autonomisen hermoston rakenteita on jokapuolella aivojen pohjasta ydinjatkeen alueella. Sieltä käsin ne säätelevät erilaisia asioita.
Sensorinen hermosto Sensoriset hermot mm. tuo viestejä keskushermostoon (afferentit hermot).
Somaattinen hermosto On tahdonalainen hermosto. Vievät viestejä keskushermostosta esim poikkijuovaisille lihaksille (efferentit hermot).
Autonominen hermosto On tahdosta riippumaton hermosto. Vie viestejä rauhasiin ja eri elimiin mm. sileisiin lihaksiin. Jaetaan vielä sympaattiseen ja parasymptaattiseen hermostoon. Autonomisen hermoston rakenteita on jokapuolella aivojen pohjasta ydinjatkeen alueella. Sieltä käsin ne säätelevät erilaisia asioita.
Aivot
Painaa reilun kilon ja koostuu hermosoluista ja niiden tukisoluista. Jaotellaan isoaivot ja pikkuaivot. Aivorunko joka koostuu keskiaivoista, aivosillasta ja ydinjatkeesta. Lisäksi väliaivot on välissä.
IsoaivotIsoaivoissa on poimuuntunut pinta ja se koostuu aivokuoresta. Oikeeta ja vasenta aivopuoliskoa yhdistää aivokurkiainen. Isoaivot jaetaan neljään lohkoon: otsa-, paalaki-, ohimo- ja takaraivolohko.
Otsalohko säätelee puheen tuottamista, ajatuksia, sekä tunteita ja vaikuttaa personallisuuteen ja tietoisuuteen. Siellä sijaitsee puheen motoriikan alue eli Brocan alue.
Ohimolohko vastaa äänien tunnistamisesta. Rooli myös muistissa. Hakee ja järjsestää otsalohkon tallentamaa dataa (Wernicken alue puheen ja kirjoituksen ymmärtämisessä.
Päälaenlohko käsittelee sensorisia aisteja kuten paine-, lämpö-, kosketus- ja kiputuntemus.
Takaraivolohko ottaa vastaan ja käsittelee näköaistimuksia.
Primaarinen aistin alue on alue aivokuorella, jossa ärsykkeet saavat aikaan yksinkertaisia reaktioita. Siellä mm. näköalue, kuuloalue, tuntoaistialue ja liikealue. Primaaristen alueiden lisäksi aivokuorella on runsaasti assosiaatioalueita, joissa tapahtuu erilaisten asioiden yhdistämistä ja niillä on tärkeä rooli pitkäkestoisessa muistamisessa.
Aivojen rakenne ja toiminta
Väli- ja keskiaivotVäliaivot muodostuvat
Aivosilta ja ydinjatkeAivosilta ja ydinjatke ovat aivojen alaosien rakenteita. Sisältää runsaasti hermoratoja ja tumakkeita, joissa monia säätelykeskuksia. Säätelee nk. automaattisia toimintoja mm. sydämen pumppaama verimäärä, verenpaine, hengitys ja ruoansulatus. Ydinjatke jatkuu tästä eteenpäin niska-aukon kautta selkäytimeen.
PikkuaivotPikkuaivoissa on kaksi puoliskoa ja niiden keskellä sijaitsee mato, siis pikkuaivomato. Painaa vaan joku 150g ja ne osallistuu liikkeiden hienosäätöön, sekä koordinaatioon ja tasapainoon. Aktivoituvat kun ihminen tekee jotain uusia liikesarjoja esim koriksen heitto.
Pikkuaivot, motoriikka ja kongitiiviset toiminnot
Käsitteitä
Aivo- ja selkäydinkalvot
Dura mater eli kovakalvo sijaitsee heti kiinni kallon luukalvossa. Aivosirppi ja pikkuaivoteltta muodostuva kovakalvosta. Myös selkäytimessä kulkeva dura materin lehtien välinen tila kutsutaan epiduraalitilaksi.
Lukikalvo kulkee kovakalvon alla ja niiden välissä on pieni subduraalitila.
Sisimpänä on pehmeäkalvo ja se myötäilee uurteita ja poimuja. Lukikalvon ja pehmeäkalvon väliin jää seittimäinen tila eli subraknoidaalitila, jossa sijaitsee selkäydinnestettä. Joistain rööreistä tuuppaa sinne likvoria jota on muodostettu aivokammioissa.
Järjestys neulaa pistäessa selkäytimessä: (luukalvo) -> (epiduraalitila) ja kovakalvo -> lukinkalvo -> lukinkalvon ontelo -> pehmeäkalvo
Subraknoidaalivuoto
Meningiitti
AivokammiotHermostoputken kehityksestä jäljelle jääneet ontelot muodostaa 4 aivokammiota, jotka ovat ns. sisäisiä aivo- ja selkäydinneste tiloja. Subrakdoidaalitila ja aivokammio ovat yhtydessä toisiinsa 4:nen aivokammion kautta. Aivokammiot ja subraknoidaalitila ovat täynnä likvoria, jonka muodostaa aivokammioiden suonipunokset. Muista aivokammioista likvori virtaa ak 4:en kautta subratilaan ja sieltä se taas poistuu lukinkalvojyvästen kautta veriviemäreihin, eli sinuksiin.
Hydrokefalus
Limbinen järjestelmäAivokuoren ja väliaivojen sisäosissa on ns limbinen järjestelmä joka toimii tunteiden, motivaation ja riippuvuuden syntyessä (vaistot, pelot, seksuaalisuus, raivo, motivaatio jne.). Limbisen järjestelmän, keskiaivojen ja hypotalamuksen alueella on myös mielihyvä ja mielipahan alueita jotka ohjaavat ihmisen toimintaa. Limbbu on myös yhteydessä autonomisen hermoston toimintaan.
Wiki-Limbinen järjestelmä
HippokampusHippo on harmaata ainetta ja sijaitsee ohimolohkon pohjassa. Se on uusien asioiden oppimisessa mukana ja informaatio siirretään lyhyestä- pitkään muistiin. Hippokampus on tärkeä omanelämän kerran muistijäljissä.
Muisti ja oppiminen
Uni ja valve
IsoaivotIsoaivoissa on poimuuntunut pinta ja se koostuu aivokuoresta. Oikeeta ja vasenta aivopuoliskoa yhdistää aivokurkiainen. Isoaivot jaetaan neljään lohkoon: otsa-, paalaki-, ohimo- ja takaraivolohko.
Otsalohko säätelee puheen tuottamista, ajatuksia, sekä tunteita ja vaikuttaa personallisuuteen ja tietoisuuteen. Siellä sijaitsee puheen motoriikan alue eli Brocan alue.
Ohimolohko vastaa äänien tunnistamisesta. Rooli myös muistissa. Hakee ja järjsestää otsalohkon tallentamaa dataa (Wernicken alue puheen ja kirjoituksen ymmärtämisessä.
Päälaenlohko käsittelee sensorisia aisteja kuten paine-, lämpö-, kosketus- ja kiputuntemus.
Takaraivolohko ottaa vastaan ja käsittelee näköaistimuksia.
Primaarinen aistin alue on alue aivokuorella, jossa ärsykkeet saavat aikaan yksinkertaisia reaktioita. Siellä mm. näköalue, kuuloalue, tuntoaistialue ja liikealue. Primaaristen alueiden lisäksi aivokuorella on runsaasti assosiaatioalueita, joissa tapahtuu erilaisten asioiden yhdistämistä ja niillä on tärkeä rooli pitkäkestoisessa muistamisessa.
Aivojen rakenne ja toiminta
Väli- ja keskiaivotVäliaivot muodostuvat
- Talamus, joka on aistinratojen väliasema, väliaivojen yläosassa sijaitseva tumake.
- Käpyrauhanen, joka vastaa melatoniinin tuotannosta.
- Hypotalamus, joka on hormoneja erittävä väliaivojen osa.
- Hypofyysi, eli aivolisäke, joka on hormoneja erittävä ja varrellaan kiinni hypossa.
- Hermoradat ja tumakkeet
Aivosilta ja ydinjatkeAivosilta ja ydinjatke ovat aivojen alaosien rakenteita. Sisältää runsaasti hermoratoja ja tumakkeita, joissa monia säätelykeskuksia. Säätelee nk. automaattisia toimintoja mm. sydämen pumppaama verimäärä, verenpaine, hengitys ja ruoansulatus. Ydinjatke jatkuu tästä eteenpäin niska-aukon kautta selkäytimeen.
PikkuaivotPikkuaivoissa on kaksi puoliskoa ja niiden keskellä sijaitsee mato, siis pikkuaivomato. Painaa vaan joku 150g ja ne osallistuu liikkeiden hienosäätöön, sekä koordinaatioon ja tasapainoon. Aktivoituvat kun ihminen tekee jotain uusia liikesarjoja esim koriksen heitto.
Pikkuaivot, motoriikka ja kongitiiviset toiminnot
Käsitteitä
- Iso ja pikkuaivojen kuorikerrokset koostuvat harmaasta aineesta. Isoaivoissa 6 ja pikkuaivoissa 3 neuronikerrosta. Kuorikerrosten alla on pääasiassa aksonien muodostamaa valkeata ainetta.
- Tumake on hermosolukertymä eli siis se on harmaata ainetta.
- Ganglio on ääreishermostossa oleva hermosolukertymä ja myös harmaata ainetta.
- Basaaligangliot eli tyvitukkeet ovat isoaivojen alaosissa sijaitsevia harmaan aineen erityismuodostumia.
Aivo- ja selkäydinkalvot
Dura mater eli kovakalvo sijaitsee heti kiinni kallon luukalvossa. Aivosirppi ja pikkuaivoteltta muodostuva kovakalvosta. Myös selkäytimessä kulkeva dura materin lehtien välinen tila kutsutaan epiduraalitilaksi.
Lukikalvo kulkee kovakalvon alla ja niiden välissä on pieni subduraalitila.
Sisimpänä on pehmeäkalvo ja se myötäilee uurteita ja poimuja. Lukikalvon ja pehmeäkalvon väliin jää seittimäinen tila eli subraknoidaalitila, jossa sijaitsee selkäydinnestettä. Joistain rööreistä tuuppaa sinne likvoria jota on muodostettu aivokammioissa.
Järjestys neulaa pistäessa selkäytimessä: (luukalvo) -> (epiduraalitila) ja kovakalvo -> lukinkalvo -> lukinkalvon ontelo -> pehmeäkalvo
Subraknoidaalivuoto
Meningiitti
AivokammiotHermostoputken kehityksestä jäljelle jääneet ontelot muodostaa 4 aivokammiota, jotka ovat ns. sisäisiä aivo- ja selkäydinneste tiloja. Subrakdoidaalitila ja aivokammio ovat yhtydessä toisiinsa 4:nen aivokammion kautta. Aivokammiot ja subraknoidaalitila ovat täynnä likvoria, jonka muodostaa aivokammioiden suonipunokset. Muista aivokammioista likvori virtaa ak 4:en kautta subratilaan ja sieltä se taas poistuu lukinkalvojyvästen kautta veriviemäreihin, eli sinuksiin.
Hydrokefalus
Limbinen järjestelmäAivokuoren ja väliaivojen sisäosissa on ns limbinen järjestelmä joka toimii tunteiden, motivaation ja riippuvuuden syntyessä (vaistot, pelot, seksuaalisuus, raivo, motivaatio jne.). Limbisen järjestelmän, keskiaivojen ja hypotalamuksen alueella on myös mielihyvä ja mielipahan alueita jotka ohjaavat ihmisen toimintaa. Limbbu on myös yhteydessä autonomisen hermoston toimintaan.
Wiki-Limbinen järjestelmä
HippokampusHippo on harmaata ainetta ja sijaitsee ohimolohkon pohjassa. Se on uusien asioiden oppimisessa mukana ja informaatio siirretään lyhyestä- pitkään muistiin. Hippokampus on tärkeä omanelämän kerran muistijäljissä.
Muisti ja oppiminen
- Kykyä muuttaa toimintaa kokemuksen myötä on oppimista.
- Muisti on kyky painaa asioita mieleen ja tarvittaessa kaivaa ne sieltä uudelleen.
- Vastasyntyneen aivokuoren jokainen hermosolu muodostaa uusia synapseja 2500 toisiin hermosoluihin.
- Opiskelu ja oppiminen lisää synapsien määrää.
- Muisti voidaan jakaa lyhyeen pikamuistiin (esim nro 1212) ja lyhyeen työmuistiin (12) sekä pitkäaikaiseen muistamiseen.
Uni ja valve
- Ihminen nukkuu noin kolmasosan elämästään.
- Vireystila vaihtelee ja sen myötä lihastonus vaihtelee.
- Myös autonomisen hermoston vireys vaihtelee muun vireystilan mukaan.
- Aivoverkosto on epätarkasti rajautuva järjestelmä solujen soomia ja aksoneita. Ulottuu aivorungon läpi ja vastaanottaa aistielimistä aisteja, sekä lähettää niitä eteenpäin aivokuorelle.
- Unesta herääminen johtuu siitä että aivoverkosto aktivoi aivokuoren.
- Aivoverkosto projisoi yhteyksiä myös muualle hermostoon, jotta laajat aivoalueet pysyvät vieränä.
- Ulkoisten ja sisäisten ärsykkeiden vähäisyys heikentää vireystilaa.
- Vireystila jaetaan: valve, nonRem ja Rem uneen.
- REM unta on tooninen rem, jossa lihastonus 0 ja silmät seilaa, sekä faasinen rem, jossa lihasnykäyksiä. Unet näkyy parhaiten tässä.
- NonRem:ssä on pinnalliset ja syvät vaiheet. NonRem alkaa vaihteleen jossain vaiheessa Remin kanssa.
- REM unta on tooninen rem, jossa lihastonus 0 ja silmät seilaa, sekä faasinen rem, jossa lihasnykäyksiä. Unet näkyy parhaiten tässä.
- Vireystila jaetaan: valve, nonRem ja Rem uneen.
- Uni- ja valverytmiä säätelee hypotalamuksen suprakiasmaattisen tumakkeen biologinen kello. Unen tarve yksilöllistä mutta univaje merkittävä haitta, muistille, vireydelle ja muulle henkisille ominaisuuksille.
Neurologia ja ihmisen aistit
Suomessa hyvin yleisiä ovat erilaiset aivoverenkierron häiriöt ja ne ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Voi olla ohimeneviä TIA-kohtauksia tai eteneviä infarkteja. Paljon vähemmän, mutta muutamia tuhansia vuodessa tulee aivoverenvuotoja (valtimopullistuma ala aneurysma). Aivojen sairautena myös Parkinsonin tauti, joka on hitaahkosti etenevä sairaus, jossa tyviosien mustatumakkeet alkavat tuhoutua. Tumakkeet vastaavat mm. liikkeiden säätelystä. Lisäksi merkittävä aivosairaus on Alzheimerin tauti, jossa uusien asioiden oppiminen on vaikeaa, lähimuisti heikentyy ja persoonallisuus muuttuu. Johtuu neuronien tuhoutumisesta ja on paheneva tauti.
Neurologisen potilaan tutkiminen
Ääreishermojen sairaudet
Aivoverenvuoto
TIA diagnostiikka
Aivotärähdys
Aistit Tärkeimmät aistit ovat: ihon aistit, kipuaisti, asento- ja liikeaisti, maku- ja hajuaisti, sekä korvien ja silmien aistit eli kuuleminen ja näkeminen. Reseptorit ja aistinsolut reagoivat ärskykkeeseen, mutta ei välttämättä aina tai vain osaan niistä. Adekvaattiin ärsykkeeseen reseptori reagoi aina, mutta epäadekvaattiin vaan silloin kun se on riittävän voimakas (esim nyrkin isku silmään).
Reseptori jaetaan kolmeen pääryhmään: Ekstero-, intero- ja proprioseptori.
Adekvaattiärsyke reseptorissa saa aikaan reseptroipotentiaalin, jonka suuruus riippuu ärsykkeen intensiteetistä. Kun tämä potentiaali ylittää tietyn arvon, niin se saa aikaan aktiopotentiaalin. Ärsykkeen intensiteetti on suoraan verrannollinen aktiopotentiaalin taajuuteen.
Jos reseptori kohtaa jatkuvaa ärsykettä, niin se alkaa adaptoitumaan, jolloin keskushermostossa tapahtuu habituaatio, eli keskari jättää ks. ärsyttäjän huomioimatta. Kuitenkaan kaikki eivät diggaa oikein adaptoitua esim. kosketus ja kipuaistit.
Tuntoaistimuksen vieminen keskushermostoon
Vastaa pääsääntöisesti kolme neuronia: 1.sooma spinaaligangliossa, 2 sooma selkäytimessä/ydinjatkeessa, 3 sooma talamuksessa. Talamus välittää tiedon aivokuorelle.
Aistit voidaan luokitella seuraavasti:
Ihon aistit:
Tuntoaistit (kosketus, paine), termiset aistit (kylmä,lämpö) ja kipuaisti. Iholla erilaisia aistien välittäjä hermopäätteitä (vapaita) ja erillisiä hermopääte-elimiä (Meisseri ja pacini).
Kipuaisti:
Varoittaa elimistöä, epämiellyttävä ja ei adaptoituva aisti. Kipureseptorit ovat vapaita hermopäätteitä. Aiheuttajana toimii soluista vapautuvat aineet (kalium, histamiini). Sisäelimissä vaihtelevasti kipureseptoreja. Putkimaisissa elimissä venytys voi aiheuttaa kipua, mutta sitä vastoin möykkymäisissä elimissä ei useinkaan ole juurikaan kipureseptoreja paitsi niiden kalvoissa. Endorfiinit ja enkelfaliinit ovat elimistön oma burana.
Wiki- Kipu ja nosiseptio
Makuaisti:
Kemiallinen aisti jonka saa aikaan sylkeen liuenneet aineet. Kielessä makusilmuja jossa on makureseptorit (myös muualla suuontelossa). Viisi eri perusmakua: makea, hapan, suolainen, karvas ja lihaisa. Kukin makurespetori reagoi yhteen tai kahteen eri makuun ja tietyt alueet aistivat parhaiten tiettyä makua. Makureseptorit uusiutuvat 10vrk. Myös hajuaisti on osallinen maun tuntemiseen.
Hajuaisti:
Nenäontelon yläsosassa on noin postimerkin kokoinen alue, jossa hajureseptoreiden tihentymä eli ns. hajuepiteeli. Hajureseptorista lähtee pitkiä limassa lilluvia värekarvoja, jotka reagoivat limaan liuenneiden kemiallisten aineiden kanssa => syntyy hajuaistimus.
Hajureseptorisolut synapsoivat hajukäämissä, josta lähtee hajuimpulssi limbiseen järjestelmään (tunne-elämän vaikutukset). Ihmisellä huono aisti (.10k hajua.). Voi adaptoitua yhteen hajuun kerralla.
Kuuloaisti ja korvaPitkittäinen aaltoliike saapuu korvaan ja saa tärykalvon värähtelemään. Värähtely muutetaan kuuloluiden liikkeeksi eli täryskalvossa kiinni oleva vasara siirtää mekaanisen liikkeen alasimen kautta, jalustimeen. Jalustin on taas kiinni sisäkorvan (soikea) eteisikkunassa, jota kautta värähtely siirtyy sisäkorvan simpukkaan.
1.ULKOKORVA 2. VÄLIKORVA 3. SISÄKORVA
Simpukassa on kolme käytävää; eteiskäytävä joka saa alkunsa eteisikkunasta, kuulokäytävä joka päättyy pyöreään ikkunaan ja simpukkatiehyt joka sijaitsee edellisten eli eteis- ja kuulokäytävän välissä ja siellä on itse kuuloreseptorit.
Eli eteisikkunan (soikea ikkuna) värähtely siirtyy simpunkan nesteen värähtelyksi, joka etenee eteiskäytävää pitkin simpukan kärkeen. Sieltä se palaa kuulokäytävää pitkin kohti pyöreää ikkunaa ja värähtely absorboituu siihen. Simpukkatiehyessä on tyvilevyn päällä karvasoluja, jotka toimivat kuuloreseptoreina. Ne muodostavat cortin elimen, jonka aksonit muodostavat kuulohermon. Karvasolujen ulokkeet ovat kiinni katekalvossa ja simpukan nesteen värähtely saa aikaan tyvikalvon liikkeen. Karvasolujen karvat aktivoivat reseptorit ja tästä eteenpäin impulssit.
Erilaiset äänet korvassa:
Simpukan eri kohdat värisevät parhaiten tietyillä taajuuksilla. Matalat simpukan kärjessä ja korkeat äänet tyvessä. Kuuloluut toimivat vahvistimena eli vahvistavat tärykalvon värähtelyenergiaa. Kuuloluihin liittyy myös lihaksia, jotka vaikuttavat luiden jännitystilaan. Perilymfa virtaa luusokkeloiden ja kalvosokkeloiden välissä ja on niinkuin solunulkoista nestettä. Endolymfa on kalvosokkeloiden sisäistä nestettä ja muistuttaa solun sisäistä nestettä.
Tasapaino
Soikea- ja pyöreärakkula sisältää asentoreseptoreita. Asentoreseptorit koostuvat karvasoluista joita yhdistää hyytelö, jonka päällä on kalsiumkarbonaattikiviä. Nämä antavat tietoa pään asennoista painovoimakentässä.
Liikereseptorit sijaitsevat kaarikäytävissä myös karvasoluista ja hyytelöstä. Nestevirtaus taivuttaa karvasoluja kiihtyvässä ja hidastuvassa liikkeessä. Sisäkorvan kaarikäytävät sijaitsevat toisiinsa nähden kolmessa suunnassa, joista vähintään joku reagoi kiihtyviin liikkeisiin. Liikereseptorit auttavat näkemistä kiertoliikkeen aikana. Nystagmus on silmänvärve, joka on silmässä nykivä liike kierrettäessä. Toistuva voimakas ärsytys voi aiheuttaa pahoinvointia.
Hyvänlaatuinen asentohuimaus
Näköaisti ja silmä
Sädekehän poimut tuottavat kammionestettä, joka pitää munan pyöreenä ja ravitsee mykiötä ja sarveiskalvoa. Verkkokalvo eli retina kehittynyt aivokudoksesta, joka sisältää sauvat(hämärä) ja tapit (värit). Valoherkät osat pohjimmaisena. Tarkka näkö foveassa, jossa paljon tappeja. Näköhermonystyssä sokea alue.
Silmän suojarakenteisiin kuuluu: silmäkulman muoto, luomet, ripset, kulmakarvat, kyynelneste (lysotsyymi). Lisäksi silmää suojaa siristys kirkkaalta valolta ja räpytys mekaaniselta ärsykkeeltä. Kuvassa kyynelnesteen virtaus kyynelkanavasta alakuorikkoon.
VerkkokalvoNäköradan kolme ensimmäistä neuronia sijaitsevat verkkokalvolla, jossa on reseptorisolu, bipolaarisolu ja gangliosolu. Valo kulkee verkkokalvon läpi reseptorien ulokkeisiin. Retinassa on poikkittaisia yhteyksiä muodostavia nk. horisontaali- ja amakriinisoluja.
Sauvojen näköpigmentti eli rodopsiini hajoaa valon vaikutuksesta opsiiniksi ja retinaaliksi (A-vitamiini johdos). A-vitamiinin puute voi johtaa hämäräsokeuteen.Värien näkeminen perustuu sini- puna- vihreäherkille teletappisoluille.
Akkommodaatio tarkoittaa silmän mykiön mukautumista etäisyyden mukaan siten että retinaan muodostuu terävä kuva. Mykiön kuperuutta säätelee sädelihas ja mykiön oma kimmoisuus. Iän myötä mykiön kimmoisuus heikkenee => ikänäkö.
Taittovikoja ovat liki- kauko- ja monitaittoisuus. Likitaittoinen kuva tulee liian eteen ja kaukotaittoinen liian taakse.
Likinäköinen saa koverat rillit ja kaukonäköinen kuperat prillit.
Hämärä ja valoadaptaatio tarkoittaa näkökykyä eri valaistuksissa ja sopeutumista valon määrään. Tullessaan pimeästä kirkkaaseen (valoadaptaatio 10s) mustuaisen kurojalihas supistuu ja mustuainen supistuu, jolloin vähemmän valoa verkkokalvolle. Retinan näköpigmentit pilkkoutuvat. Konsensuaalisessa valorefleksissä toinen mustuainen supistuu, jos toinenkin. Tullessa kirkkaasta valosta pimeeseen (hämäraadaptaatio 20-30min), mustuaisen laajentajalihas supistuu ja mustuainen laajenee. Tulee valoa enemmän verkkokalvolle ja näköpigmentit muodostuvat uudelleen. Näköradan neuronireitit järjestäytyvät uudelleen ja tarkkuus paranee.
Värien näkemisessä fotoni saa aikaan retinaalin muodon muutoksen cis-muodosta trans-muotoon, joka aiheuttaa Na-kanavien sulkeutumisen ja tätä kautta hyperpolarisaation, jolloin gangliosolun aktiopotentiaali kulkee talamuksen kautta näkökuorelle. Näköinformaatio muokkautuu paljon jo verkkokalvolla.
Noin puolet hermoradoista risteävät jo näköhermoristin kohdalla. Toinen silmistä tulkitaan hallitsevaksi. Mutta jos silmien yhteispeli ei toimi, niin se johtaa karsastukseen ja huonon silmän lopulliseen hylkääntymiseen.
Asento- ja liikeaistit
Asento- ja liiketilojen aistimukseen tarkoitettuja reseptoreita kutsutaan proprioseptoreiksi joihin luetaan lihasten, jänteiden ja nivelpussien reseptrorit. Toisinaan sisäkorvan tasapainoreseptoritkin ajatellaan olevan proprioseptoreita. Lihasten proprioseptoreina toimivat lihaskäämit, jotka ovat erikoistuneet lihassolusta ja ne mittaavat lihaksen pituutta ja sen muutosta. Käämisolujen päät ovat supistumiskykyisiä ja niitä hermottavat gammamotoneuronit. Käämien keskikohdan hermopääte lähettää viestejä keskushermostoon. Lihasten jänteissä sijaitsevat jännereseptorit, jotka suojaavat lihaksia liialliselta venytykseltä (inhiboi motoneuroneja). Nivelpussien reseptorit mittaavat nivelten asentoja ja tätä myöten kokonaisuuksien asentoja. Tiedät miten kätesi on ilman katsomatta sitä.
Neurologisen potilaan tutkiminen
Ääreishermojen sairaudet
Aivoverenvuoto
TIA diagnostiikka
Aivotärähdys
Aistit Tärkeimmät aistit ovat: ihon aistit, kipuaisti, asento- ja liikeaisti, maku- ja hajuaisti, sekä korvien ja silmien aistit eli kuuleminen ja näkeminen. Reseptorit ja aistinsolut reagoivat ärskykkeeseen, mutta ei välttämättä aina tai vain osaan niistä. Adekvaattiin ärsykkeeseen reseptori reagoi aina, mutta epäadekvaattiin vaan silloin kun se on riittävän voimakas (esim nyrkin isku silmään).
Reseptori jaetaan kolmeen pääryhmään: Ekstero-, intero- ja proprioseptori.
Adekvaattiärsyke reseptorissa saa aikaan reseptroipotentiaalin, jonka suuruus riippuu ärsykkeen intensiteetistä. Kun tämä potentiaali ylittää tietyn arvon, niin se saa aikaan aktiopotentiaalin. Ärsykkeen intensiteetti on suoraan verrannollinen aktiopotentiaalin taajuuteen.
Jos reseptori kohtaa jatkuvaa ärsykettä, niin se alkaa adaptoitumaan, jolloin keskushermostossa tapahtuu habituaatio, eli keskari jättää ks. ärsyttäjän huomioimatta. Kuitenkaan kaikki eivät diggaa oikein adaptoitua esim. kosketus ja kipuaistit.
Tuntoaistimuksen vieminen keskushermostoon
Vastaa pääsääntöisesti kolme neuronia: 1.sooma spinaaligangliossa, 2 sooma selkäytimessä/ydinjatkeessa, 3 sooma talamuksessa. Talamus välittää tiedon aivokuorelle.
Aistit voidaan luokitella seuraavasti:
- Mekaaniset aistit: kosketus-, paina- ja kuuloaisti.
- Kemialliset aistit: maku- ja hajuasisti.
- Termiset aistit: lämpö- ja kylmäaisti.
- Elektromagneettinen aisti: näköaisti.
- Nosiseptinen aisti: kipuaisti
Ihon aistit:
Tuntoaistit (kosketus, paine), termiset aistit (kylmä,lämpö) ja kipuaisti. Iholla erilaisia aistien välittäjä hermopäätteitä (vapaita) ja erillisiä hermopääte-elimiä (Meisseri ja pacini).
Kipuaisti:
Varoittaa elimistöä, epämiellyttävä ja ei adaptoituva aisti. Kipureseptorit ovat vapaita hermopäätteitä. Aiheuttajana toimii soluista vapautuvat aineet (kalium, histamiini). Sisäelimissä vaihtelevasti kipureseptoreja. Putkimaisissa elimissä venytys voi aiheuttaa kipua, mutta sitä vastoin möykkymäisissä elimissä ei useinkaan ole juurikaan kipureseptoreja paitsi niiden kalvoissa. Endorfiinit ja enkelfaliinit ovat elimistön oma burana.
Wiki- Kipu ja nosiseptio
Makuaisti:
Kemiallinen aisti jonka saa aikaan sylkeen liuenneet aineet. Kielessä makusilmuja jossa on makureseptorit (myös muualla suuontelossa). Viisi eri perusmakua: makea, hapan, suolainen, karvas ja lihaisa. Kukin makurespetori reagoi yhteen tai kahteen eri makuun ja tietyt alueet aistivat parhaiten tiettyä makua. Makureseptorit uusiutuvat 10vrk. Myös hajuaisti on osallinen maun tuntemiseen.
Hajuaisti:
Nenäontelon yläsosassa on noin postimerkin kokoinen alue, jossa hajureseptoreiden tihentymä eli ns. hajuepiteeli. Hajureseptorista lähtee pitkiä limassa lilluvia värekarvoja, jotka reagoivat limaan liuenneiden kemiallisten aineiden kanssa => syntyy hajuaistimus.
Hajureseptorisolut synapsoivat hajukäämissä, josta lähtee hajuimpulssi limbiseen järjestelmään (tunne-elämän vaikutukset). Ihmisellä huono aisti (.10k hajua.). Voi adaptoitua yhteen hajuun kerralla.
Kuuloaisti ja korvaPitkittäinen aaltoliike saapuu korvaan ja saa tärykalvon värähtelemään. Värähtely muutetaan kuuloluiden liikkeeksi eli täryskalvossa kiinni oleva vasara siirtää mekaanisen liikkeen alasimen kautta, jalustimeen. Jalustin on taas kiinni sisäkorvan (soikea) eteisikkunassa, jota kautta värähtely siirtyy sisäkorvan simpukkaan.
1.ULKOKORVA 2. VÄLIKORVA 3. SISÄKORVA
Simpukassa on kolme käytävää; eteiskäytävä joka saa alkunsa eteisikkunasta, kuulokäytävä joka päättyy pyöreään ikkunaan ja simpukkatiehyt joka sijaitsee edellisten eli eteis- ja kuulokäytävän välissä ja siellä on itse kuuloreseptorit.
Eli eteisikkunan (soikea ikkuna) värähtely siirtyy simpunkan nesteen värähtelyksi, joka etenee eteiskäytävää pitkin simpukan kärkeen. Sieltä se palaa kuulokäytävää pitkin kohti pyöreää ikkunaa ja värähtely absorboituu siihen. Simpukkatiehyessä on tyvilevyn päällä karvasoluja, jotka toimivat kuuloreseptoreina. Ne muodostavat cortin elimen, jonka aksonit muodostavat kuulohermon. Karvasolujen ulokkeet ovat kiinni katekalvossa ja simpukan nesteen värähtely saa aikaan tyvikalvon liikkeen. Karvasolujen karvat aktivoivat reseptorit ja tästä eteenpäin impulssit.
Erilaiset äänet korvassa:
Simpukan eri kohdat värisevät parhaiten tietyillä taajuuksilla. Matalat simpukan kärjessä ja korkeat äänet tyvessä. Kuuloluut toimivat vahvistimena eli vahvistavat tärykalvon värähtelyenergiaa. Kuuloluihin liittyy myös lihaksia, jotka vaikuttavat luiden jännitystilaan. Perilymfa virtaa luusokkeloiden ja kalvosokkeloiden välissä ja on niinkuin solunulkoista nestettä. Endolymfa on kalvosokkeloiden sisäistä nestettä ja muistuttaa solun sisäistä nestettä.
Tasapaino
Soikea- ja pyöreärakkula sisältää asentoreseptoreita. Asentoreseptorit koostuvat karvasoluista joita yhdistää hyytelö, jonka päällä on kalsiumkarbonaattikiviä. Nämä antavat tietoa pään asennoista painovoimakentässä.
Liikereseptorit sijaitsevat kaarikäytävissä myös karvasoluista ja hyytelöstä. Nestevirtaus taivuttaa karvasoluja kiihtyvässä ja hidastuvassa liikkeessä. Sisäkorvan kaarikäytävät sijaitsevat toisiinsa nähden kolmessa suunnassa, joista vähintään joku reagoi kiihtyviin liikkeisiin. Liikereseptorit auttavat näkemistä kiertoliikkeen aikana. Nystagmus on silmänvärve, joka on silmässä nykivä liike kierrettäessä. Toistuva voimakas ärsytys voi aiheuttaa pahoinvointia.
Hyvänlaatuinen asentohuimaus
Näköaisti ja silmä
Sädekehän poimut tuottavat kammionestettä, joka pitää munan pyöreenä ja ravitsee mykiötä ja sarveiskalvoa. Verkkokalvo eli retina kehittynyt aivokudoksesta, joka sisältää sauvat(hämärä) ja tapit (värit). Valoherkät osat pohjimmaisena. Tarkka näkö foveassa, jossa paljon tappeja. Näköhermonystyssä sokea alue.
Silmän suojarakenteisiin kuuluu: silmäkulman muoto, luomet, ripset, kulmakarvat, kyynelneste (lysotsyymi). Lisäksi silmää suojaa siristys kirkkaalta valolta ja räpytys mekaaniselta ärsykkeeltä. Kuvassa kyynelnesteen virtaus kyynelkanavasta alakuorikkoon.
VerkkokalvoNäköradan kolme ensimmäistä neuronia sijaitsevat verkkokalvolla, jossa on reseptorisolu, bipolaarisolu ja gangliosolu. Valo kulkee verkkokalvon läpi reseptorien ulokkeisiin. Retinassa on poikkittaisia yhteyksiä muodostavia nk. horisontaali- ja amakriinisoluja.
Sauvojen näköpigmentti eli rodopsiini hajoaa valon vaikutuksesta opsiiniksi ja retinaaliksi (A-vitamiini johdos). A-vitamiinin puute voi johtaa hämäräsokeuteen.Värien näkeminen perustuu sini- puna- vihreäherkille teletappisoluille.
Akkommodaatio tarkoittaa silmän mykiön mukautumista etäisyyden mukaan siten että retinaan muodostuu terävä kuva. Mykiön kuperuutta säätelee sädelihas ja mykiön oma kimmoisuus. Iän myötä mykiön kimmoisuus heikkenee => ikänäkö.
Taittovikoja ovat liki- kauko- ja monitaittoisuus. Likitaittoinen kuva tulee liian eteen ja kaukotaittoinen liian taakse.
Likinäköinen saa koverat rillit ja kaukonäköinen kuperat prillit.
Hämärä ja valoadaptaatio tarkoittaa näkökykyä eri valaistuksissa ja sopeutumista valon määrään. Tullessaan pimeästä kirkkaaseen (valoadaptaatio 10s) mustuaisen kurojalihas supistuu ja mustuainen supistuu, jolloin vähemmän valoa verkkokalvolle. Retinan näköpigmentit pilkkoutuvat. Konsensuaalisessa valorefleksissä toinen mustuainen supistuu, jos toinenkin. Tullessa kirkkaasta valosta pimeeseen (hämäraadaptaatio 20-30min), mustuaisen laajentajalihas supistuu ja mustuainen laajenee. Tulee valoa enemmän verkkokalvolle ja näköpigmentit muodostuvat uudelleen. Näköradan neuronireitit järjestäytyvät uudelleen ja tarkkuus paranee.
Värien näkemisessä fotoni saa aikaan retinaalin muodon muutoksen cis-muodosta trans-muotoon, joka aiheuttaa Na-kanavien sulkeutumisen ja tätä kautta hyperpolarisaation, jolloin gangliosolun aktiopotentiaali kulkee talamuksen kautta näkökuorelle. Näköinformaatio muokkautuu paljon jo verkkokalvolla.
Noin puolet hermoradoista risteävät jo näköhermoristin kohdalla. Toinen silmistä tulkitaan hallitsevaksi. Mutta jos silmien yhteispeli ei toimi, niin se johtaa karsastukseen ja huonon silmän lopulliseen hylkääntymiseen.
Asento- ja liikeaistit
Asento- ja liiketilojen aistimukseen tarkoitettuja reseptoreita kutsutaan proprioseptoreiksi joihin luetaan lihasten, jänteiden ja nivelpussien reseptrorit. Toisinaan sisäkorvan tasapainoreseptoritkin ajatellaan olevan proprioseptoreita. Lihasten proprioseptoreina toimivat lihaskäämit, jotka ovat erikoistuneet lihassolusta ja ne mittaavat lihaksen pituutta ja sen muutosta. Käämisolujen päät ovat supistumiskykyisiä ja niitä hermottavat gammamotoneuronit. Käämien keskikohdan hermopääte lähettää viestejä keskushermostoon. Lihasten jänteissä sijaitsevat jännereseptorit, jotka suojaavat lihaksia liialliselta venytykseltä (inhiboi motoneuroneja). Nivelpussien reseptorit mittaavat nivelten asentoja ja tätä myöten kokonaisuuksien asentoja. Tiedät miten kätesi on ilman katsomatta sitä.
